Täytin maaliskuussa 2011 18-vuotta ja asuin sillon Harjun asuntolassa, Jyväskylässä.
Asuntolaelämän kesti ajatuksella, että muutto omaan kotiin lähestyy hetki hetkeltä !

Kun viimein koitti kesäloma, olin täynnä intoa muutosta! Laskin päiviä ja tunteja heinäkuuhun, jolloin pääsisin pois kotoa. Kun viimein pääsin muuttamaan, raahaamaan helteessä tavaroita poikaystäväni kanssa kolmanteen kerrokseen hissittömään taloon, selkä kestävyyden äärirajoilla, kädet melkein poikki, hiki otsalla, KAIKKI oli sen arvoista että pääsisin sisustamaan OMAA kotia, OMAA keittiötä ja OMAA makuuhuonetta OMILLA tavaroilla! 
Oli lämmintä, Äänekoski tuntui maailman ihanimmalta paikalta asua :)

Täysi-ikäisenä elämä tuntui ihanalta, joskin aikuisuuden tuomat vastuut ja laskujen maksaminen, ylipäätään huolehtiminen itsestä oli alkuun pelottavaa, koska ennen ei tarvinnut maksaa elämisestään eikä muutenkaan huolehtia oliko ruokaa aina riittävästi, koska kotona sitä aina oli. 

Äänekosken yö oli aina täynnä elämää ja aina tutustui uusiin ihmisiin, mikä oli hienoa, JEE RYYPPYKAVEREITA !
tutustuimme moniin uusiin naamoihin jotka ottivat meidät uudet tulokkaat hyvin vastaan.

Elokuussa elämämme oli aika huoletonta, valvottiin aamuun ja nukuttiin päivät, rellestettiin ja syötiin makaroonia jos sitä sattui kaapista löytymään :) Uuteen kouluun siirtyminen jännitti, mutta osottautui helpommaksi ja mukavemmaksi paikaksi kuin Jyväskylän laitosmainen SOTE. Siellä ihmiset muisti nimeltä ja opettajia oikeasti kiinnosti miten menee, enään ei puhuttu ST09Si Lahtinen Laura - nimityksellä, vaan nyt olin pelkkä Laura, se oli hienoa.
Kaikki viikonloput juhlittiin, obviously.

Syyskuussa 28 päivä, tulin kotiin koulusta aiemmin koska oli huono olo ja olin äärimmäisen väsynyt.
Luokkakaverini Iida oli tulossa käymään, jolle sanoin puoliksi vitsillä että viitsisitkö käydä apteekin kautta ja tuod mulle raskaustestin. Tottakai se huvitti meitä molempia ja oli hauska vitsi tehdä se, vain huonon olon takia ! 
Kahden minuutin jälkeen Iidan tulosta, vitsi muuttui epähauskaksi.
Punaiset viivat hyppäsi silmilleni valkoisen tikun taustasta. Huusin vessassa Iidaa, joka ei ensin uskonut, vaan luuli minun kusettavan. Vaan empä kusettanut.
Ensimmäisen tunnin olin polvillani lattialla ja mietin mitä sanoisin Antille, joka kuvitteli saavnsa lapsia reippaasti yli 20-vuotiaana, jos silloinkaan. Soitin Antille kouluun. Antti vastasi hyväntuulisena, oli juuri tauolla tupakalla kaverinsa kanssa. 
Tiputin pommin liiemmin varoittelematta sanoilla : " Antti, mä ootan vauvaa."

Se hiljaisuus tuntui kestävän vähintään kolme vuorokautta (minkä aikana uskoin Antin sanovan jotain minun jättämisestä, pois muuttamisesta tms) kunnes sieltä tuli tyhjentävä kysymys ; tä?

Toistin lauseen ja Antti oli taas hiljaa hetken ,minkä jälkeen sanoi tulevansa kotiin kohta.
En tiennyt mitä odottaa, kunnes ovi kävi ja Antti tuli seisomaan olohuoneeseen.
Iida ja Antin kaveri lähti kotiin, millon meillä alkoi some serious shit - keskustelu. MITÄ VITTUA NYT ?
Ei enään juomista, ei valvomista, ei riekkumista öisillä kaduilla eikä sitä vapautta, mitä meillä oli JOPA 2kk !
Pitkän pohdinnan jälkeen sanoin pitäväni lapsen, lähti Antti tai ei, koska vauva ei ole itse päättänyt tupsahtaa kohtuuni asumaan 9kk ajaksi.
Antti kuitenkaan ei halua erota, ja ottaa vastaan kaiken mitä tulevaisuus tuo tullessaan, JOSTA MINÄ OLEN ERITTÄIN TYYTYVÄINEN, EDELLEEN, AINA!

Siitä alkoi melkein vuoden odottelu sekä rauhoittuminen, silloin piti aikuistua. Luultua aikaisemmin, hitosti aikaisemmin.