Nyt äitinä huomaa sen, miten nopeasti ne lapset OIKEASTI kasvaa ja kehittyy. Vastahan mä lähdin synnäriltä pieni, reilu kolmikiloinen vauva kainalossa, joka tuntui hukkuvan auton turvakaukaloon, liian iso huppari päällänsä ja nyt se ei enään halua olla selällään, haluaa olla iso poika!
Kasper tarttuu esineisiin kun vanha tekijä ja tietenkin kaikki loppujen lopuksi löytää tiensä suuhun. Kaikista mahtavin ja kiinnostavin lelu on tällä hetkellä patongin pussi ! Se rapisee kivasti ja siitä on helppo ottaa kiinni ja laittaa suuhun. :) 
Komentaminen on kans alkanut.. Jos laittaa sitteriin, pitää häntä kokoajan viihdyttää, koska leluihin kyllästyy nopeasti. 
Soiva lelu, tuo ihana keksintö minkä ääni kaikuu unissakin asti päässä,  on paras koska sen saa itse vedettyä käyntiin, mutta silti meidän kanssa leikkiminen on kaikista virikkeistä kiinnostavinta <3 
Kasperin hymyyn ei kyllästy koskaan, voisin katsoo Kasperia joka sekunnin mitä elän, vaikka se itkis, naurais, nukkuis, söis, tekis ihan mitä vaan, ikinä en kyllästy tuohon maailman ihanimpaan poikaan, jonka hymy poistaa kaikki murheet ja kyyneleet särkee sydämmen. Tekisin K:n puolesta mitä vaan. 
Antti, Hipi ja Kasper. Ne kolme parhainta jotka antaa syyn elää <3